Daalia Dahlia hortensis

Nämä daaliat ovat erittäin vanhaa kantaa, lajikkeen nimi ei tiedossa. Korkeus:60-90 cm.

Meksikosta ja Guatemalasta lähteneen daalian sukuun kuuluu 15 moniväristä juurakollista ruohokasvilajia.Puutarhoissamme suositut muodot ovat kaikki näiden eri lajien risteymiä. Daalia sai nimensä ruotsalaisen kasvitieteilijä Anders Dahlin mukaan. Dahl oli Linnen oppilas, ja juuri hän tuotti aikanaan daalian Eurooppaan. Berliinissä uutta kasvia alettiin kutsua pietarilaisen kasvitieteilijän Georgin mukaan georgiksi. Sana vääntyi suomalaisten suussa joriiniksi, ja sillä nimellä vanha kansa kasvin tunsi. Ulkonäön perusteella daaliat jaetaan koriste-, kaktus-, semikaktus- ja meritähtidaalioihin sekä orkideakukkaisiin ja yksinkertaiskukkaisiin. Väri vaihtelee valkoisesta punamustaan. Niiden välistä löytyvät keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt. Daalioiden väri-, koko- ja kukkatyyppivalikoima on hyvin laaja. Kukkien muodot vaihtelevat suurikukkaisista korudaalioista siroihin kaktusdaalioihin. Lajikevalikoima on erittäin runsas. Daalia kasvaa 30-70 cm:n korkeaksi.

Mukulat talvisäilöön: Syksyllä kukintaa voidaan jatkaa peittämällä kasvit yöksi esim. harsolla. Kun kasvi sitten lopulta paleltuu eikä maa ole vielä roudassa, kukkavanat leikataan 10-20 cm korkeudelta ja mukulajuuret nostetaan varovasti maasta.
Juurakot varastoidaan kuivumaan viileään (optimi n. +5 astetta) varastoon. Kuivahtaneet juurakot puhdistetaan varovasti, samalla voidaan poistaa, huonokuntoiset mukulat. Puhdistetut juurakot on hyvä säilöä väljästi kuivan turpeen sekaan, viileään ja pimeään tilaan.

Reilu kuukausi esikasvatusaikaa pidentää kukinta-aikaa. Astia niin iso että juurimukuloille jää pari senttiä tilaa ympärille ja päälle multaa 5-10 cm. Astia viedään valoisaan ja kylmältä suojattuun paikkaan. Kastelusta huolehdittava säännöllisesti, taimet eivät saa päästä kuivumaan. Etenkin isolehtiset daaliat hyötyvät kasteluveden mukana saadusta ravinnelisästä viimeisten esikasvatusviikkojen aikana. Siirrä esikasvatetut taimet ulos vasta yöpakkasten mentyä. Istuta taimet 40-50 cm syvään kasvualustaan 30-50 cm välein. Istutussyvyys korkeilla lajik. 12-13 cm ja matalilla 8 cm. Kastellaan säännöllisesti etenkin kuivina kausina. Typpipitoiset ravinteet ja kompostoitu karjanlanta parantavat huomattavasti kukintaa. Jos poistat huonoimmat nuput, kukista tulee suuria. Vanhentuneet kukat ja kukkavarret poistetaan kukinnan parantamiseksi.

Käenkaali Oxalis deppei (onnenapila)

Kasvilla on punavihreät ( punainen keskus ja reuna vihreä), neliapilan malliset, mutta isommat lehdet. Kukkii runsaasti pienin aniliinipunaisin kukin. Kasvi on rehevä ja se kukkii koko kesän. Lakastuessaan lehdet muuttuvat punakeltaisiksi. Käenkaalit ovat hyvin helppoja kasvattaa.

Mukulat ovat arkoja pakkaselle, joten ne istutetaan maahan vasta viimeisten pakkasten jälkeen. Mukulat voi istuttaa lähes millaiseen maahan tahansa, kunhan se on vettä läpäisevä. Mukulat otetaan pois maasta talveksi ja säilytetään ilmavassa paikassa, joko kuivassa turpeessa tai kuiviltaan.

Sinisarja Agapanthus praecox

Agapanthus-suvun jäsenet ovat elinvoimaisia monivuotisia kasveja ja kotoisin Etelä-Afrikasta. Kukat sijaitsevat ryhminä korkeissa ja suorissa varsissa. Kukissa on sinisen ja valkoisen sävyjä. Sinisarja on ruukussa kasvatettava laji, joka tarvitsee kasvukaudellaan keväästä syksyyn paljon aurinkoa ja ravinteita. Kastelun tulee olla säännöllistä, mutta kohtuullista. Sinisarja kukkii parhaiten, kun ruukussa alkaa olla täyttä. On tavallista, että uudet taimet kukkivat vasta muutamien vuosien kuluttua istutuksesta. Suositellaan esikasvatusta.

Syksyllä: Ruukku (tai juurakko kokonaisena juuripaakkuna) nostetaan viileään valoisaan paikkaan + 5- 10 asteen lämpötilaan. Talvilevon aikana kastellaan hyvin niukasti (joidenkin mukaan ei ollenkaan kastella talvilevossa.) Keväällä: Ruukku nostetaan huhti- toukokuussa valoisaan, lämpimään paikkaan. Multaa ei tarvitse vaihtaa usein, keväällä pinnalle vähän uutta multaa ja kanankakkarakeita. Ruukku siirretään ulos vasta kun ei ole enää hallanvaaraa. Kukkaa voi karaista ulkoilmaan keväällä nostamalla sen ulos päiväksi ja yöksi sisälle.

Seijan Perennatarha

Erikoisuuksia

Nämä kasvit ovat monivuotisia, mutta ne eivät kestä Suomen talvea ulkona. Juurakot ja mukulat on nostettava maasta viileään varastoon ( n. + 5-10 astetta) talvehtimaan.

Näitä voi myös kasvattaa ruukussa ja nostaa ruukkuineen varastoon talvehtimaan